Kirjoittaja: Helena Kujala
Huuhanmäelle 1937 valmistuneesta sotilaskodista löytyi kaikki, mitä varusmies tarvitsi: parturi, kirjasto, kenttäkauppa, limsan valmistushuone ja komea juhlasali näyttämöineen. Jaakkimalaiset kutsuivatkin upouutta sotilaskotia asevelvollistenviihdekeskukseksi. Todennäköisesti paras vetonaula oli se sama mikä sotilaskodeissa nykyäänkin: vastapaistettu sokerimunkki.
Kun Jaakkiman sotilaskotiyhdistys 1934 perustettiin, se otti tärkeimmäksi tavoitteekseen sotilaskodin rakentamisen Viipurin rykmentille. Pettymys oli suuri, kun valtio ei myöntänytkään tarkoitukseen anottua määrärahaa. Toivo sotilaskodin toteutumisesta virisi kuitenkin henkiin pian uudelleen. Puolustusministeriö nimittäin lupasi lahjoittaa rakennustarpeiksi tuhat tukkia, jotka kaadettaisiin viereisestä Rauhalan metsästä. Tämän lupauksen jälkeen Jaakkiman sotilaskotiyhdistys eversti Gulinin johdolla anoi ja sai valtiolta 600 000 markan lainan. Everstin aloitteellisuuden takana oli varmasti hänen Martta-puolisonsa, joka toimi sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtajana.
Kesken rakennusurakan huomattiin, että kustannusarvio oli laskettu alakanttiin, joten rahaa anottiin ja saatiin valtiolta lisää. Kokonaisuudessaan rakennus tuli maksamaan 800 000 markkaa.
Puolen vuoden urakka
Sotilaskoti nousi esikuntarakennuksen urheilukentän viereen. Työt aloitettiin toukokuussa ja 32 metriä pitkä ja 12 metriä leveä uudisrakennus ehti valmiiksi jo saman vuoden marraskuussa.
Eversti Gulin kutsui Jaakkiman Sanomien toimittajan kiertokäynnille uutuuttaan hohtavaan Huuhamäen sotilaskotiin. Sinne mekin nyt menemme:
Kellarikerrokseen johtaa urheilukentän puolelta kolme ovea. Gulin availee ovia ja esittelee ylpeänä tilavat varastohuoneet, lämmityshuoneen ja leipomon, jota hallitsee ajanmukaisella tekniikalla varustettu kookas uuni. Kuulemme, että pääurakoitsijana toimi Koivula ja että lämpö- ja vesijohtotyöt teki viipurilainen Huberin vesijohtoliike, sähkötyöt Sortavalan sähkön omistaja insinööri Karvinen ja maalausurakan Kanervan liike Sortavalasta.
Sitten ihastelemme lainakirjastoa. Näemme parturihuoneiston sekä kenttäkaupan, jossa myydään ruokatavaroiden lisäksi kaikkea mitä sekatavarakaupoissa yleensäkin. Jäähdytyshuoneessa vedämme villatakkia tiukemmalle ja uskomme, että maito pysyy siellä varmasti kesähelteilläkin kylmänä. Kurkistamme uteliaina myös limonaadin valmistushuoneeseen.
Kierrämme ulkokautta rakennuksen eteläpuolelle ja astumme sisään pääovesta. Eteisen yläpuolelle on sijoitettu soittajaparveke, josta avautuu näkymä29 metriä pitkään ja viisi ja puoli metriä korkeaan juhla- ja ravintolasaliin.
Ensoliitilla pinnoitettu valkoinen ruudukas katto tekee salin hämmästyttävän valoisaksi.
Pieni näyttämö löytyy salin perältä Vasemmalla sivustalla ovat tarjoilupöydät, keittiö, astianpesuhuone, henkilökunnan ruokailuhuone, puhelinhuone sekä muita pieniä huoneita ja komeroita. Yläkertaan on tehty johtajattaren ja hänen apulaisensa sekä leipurien ja muun henkilökunnan asunnot kylpyhuoneineen. Gulin on laskenut, että sotilaskotiyhdistys saa talon liikehuoneistoista sen verran tuloa, että velkojen ja korot ja kuoletukset tulevat sitä kautta hoidetuiksi.
Talvisodan puhjetessa 1939 suurin osa sotilaskotiyhdistyksen johtokuntaa ja jäseniä evakuoitiin Huuhanmäeltä. Irtaimisto saatiin jokseenkin kokonaisuudessaan siirretyksi Kontiolahdelle. Yhdistyksen toimintaa päätettiin jatkaa Kontiorannassa, jonne Viipurin rykmentin osia ja muitakin joukkoja oli sijoitettu. Jaakkiman sotilaskotiyhdistyksen toiminta pääsi uuteen alkuun varuskunnan alueella olevassa 6 x 36 m:n suuruisessa parakissa. Jatkosodan aikana toimittiin myös rintamalla. Vuonna 1945 yhdistyksen nimi muutettiin Kontiolahden sotilaskotiyhdistykseksi. Se toimii yhä Joensuussa. (ti)
Arkkitehtinä Elsi Borg
Sotilaskodin piirustukset laati puolustusministeriössä työskennellyt arkkitehti Elsi Borg. Hän oli 1927 voittanut Jyväskylän maaseurakunnan järjestämän arkkitehtikilpailun, joka koski Taulumäen kirkon suunnittelua. Se teki Borgista ensimmäisen suomalaisnaisen, joka sai kirkon piirrettäväkseen.
Borgin kynän jälki näkyy myös Viipurin sotilassairaalan arkkitehtuurissa. Hänen töistään tunnetuin lienee kuitenkin Lastenlinna Helsingissä, jota hän suunnitteli yhdessä kahden miesarkkitehdin kanssa.
